Täällä on udmurtin- ja venäjänkielisten blogitekstieni tiivistelmä suomeksi. Tekstit ilmestyivät 27.11.2019 – 14.4.2021. Vuoden 2021 alussa kirjoitin blogiani Koneen Säätiön apurahalla. Tästä saa lukea suomeksi blogista ja minusta.

   

27.11.2019 Эмоциос но удмурт кыл яке кызьы удмурт кыл монэ бурмытӥз (udmurtiksi)  / Tunteet ja udmurtin kieli eli miten udmurtin kieli paransi minut. Tätä tekstiä voi kuunnella

Tekstissä kirjoitan, miten äidinkieli voi auttaa kuuntelemaan ja ymmärtämään omaa kehoa ja hyvinvointia. Tässä tekstissä kuvaan, miten aloin kirjoittamaan lapsilleni tunteiden nimet udmurtin kielellä ja huomasin, että melkein jokaisessa nimityksessä on kehon jonkin osa. Se auttoi minua tunnistamaan tunteita omassa kehossani ja vähentämään muun muassa päänsärkyä.

29.12.2019 Ныл но Толэзь (udmurtiksi)  / Tyttö ja Kuu

Tarina perustuu mytologiseen kertomukseen, jossa onneton orpotyttö hyppää avantoon ja pääsee kuuhun. Minun tarinassani tyttö ei kuole, hän toipuu ja elää onnellista elämää.

29.2.2020 Дюрикен Эте но Кузё. Пумиськон (udmurtiksi) / Jurij-poika, hänen pikkuveljensä Ete ja Kuzjo. Tapaaminen

Jurij-niminen poika ja hänen pikkuveljensä löytävät uuden ystävän Kuzjon (mytologinen hahmo). Poika kuvailee seikkailujaan pikkuveljen ja uuden kaverin kanssa sekä kirjoittaa, miten hänen vanhempansa puhuvat keskenään eri murteita ja udmurtti-venäjä-sekakieltä. Hän kirjoittaa, minkälaisia positiivisia ja negatiivisia reaktioita hän saa arkipäivässä aikaan puhuessaan udmurttia ystävänsä kanssa, ja pohtii kaverinsa kanssa helpolla kielellä ja huumorilla, mistä sellaiset reaktiot johtuvat.  

30.3.2020 Супер Эшъёс (udmurtiksi)  / Super ystävät

Leni-niminen tyttö on yksinäinen, hän pelkää kaikkea ja suuttuu helposti. Kerran hän tapaa kolme ystävää, jotka auttavat ja tukevat häntä eri tilanteissa, pikkuhiljaa tyttö oppii itse ratkaisemaan ongelmia ja saa uusia ystäviä.   

25.9.2020 Живерниысь Клод Монэлэн садэз (udmurtiksi) / Claude Monet’n puutarha Givernyssa

27.11.2020 Удмурт кышномуртлы (udmurtiksi) / Udmurttinaiselle. Tätä tekstiä voi kuunnella

Teksti on voimaannuttava teksti alkuperäiskansataustaiselle naiselle. Kirjoitan, että monet negatiiviset uskomukset itsestämme (esim. ulkonäkö, luonne, seksuaalisuus jne.) johtuvat kolonialistisista asenteista, mutta todellisuus on erilainen.

25.1.2021 Гиперчувствительной адями (udmurtiksi) / Erityisherkkä ihminen

Tekstissä kirjoitan, miten avasin itselleni tätä aihetta. Kuvaan lyhyesti Elaine Aronin teoriaa erityisherkkyydestä. Kirjoitan, että udmurttilaisille erityisherkkyys on hyvin tuttu ja perinteisesti se on ollut positiivinen piirre meidän kulttuurissamme. Viittaan etnografisiin tutkimuksiin, joissa kuvataan udmurttien herkkää luonnetta. Kirjoitan myös, että alkuperäiskansoilla tämä psyykkinen piirre johtuu myös elämäntavasta ja asumisympäristöstä. Udmurttien enemmistönaapureilla, kuten venäläisillä ja tataareilla, erityisherkkyys on enemmän negatiiviseksi tai ”heikoksi” nähty luonteenpiirre, siksi myös nykyudmurttien on vaikea hyväksyä tätä piirrettä. Tekstin lopussa korostan, että erityisherkkyys on udmurttien rikkaus ja se ilmenee esimerkiksi luovuudessa, laulu- ja tanssikulttuurissa, taiteessa jne. 

9.2.2021 Кышномурт бадӟым городын. Надя (udmurtiksi) / Nainen suurkaupungissa. Nadja

Marraskuussa 2020 kirjoitin tekstin ”udmurttinaiselle”. Tämä on voimaannuttava teksti alkuperäiskansataustaiselle naiselle. Tämän tekstin julkaisemisen jälkeen aloitin Nainen suurkaupungissa -projektin, jossa haastattelen udmurttinaisia eri puolilta maailmaa. Projektin tarkoitus on tutkia ja kuvata, miten identiteetti kehittyy, kun maalaiset udmurttinaiset lähtevät omasta kotikylästään maailmalle. Tein ensimmäisen haastattelun Nadja Ripatin kanssa 19. tammikuuta 2021 Helsingissä. Nadja on 50-vuotias ja kotoisin udmurttilaisesta Zuran kylästä. Koulun jälkeen hän lähti opiskelemaan ja jäi asumaan Permin kaupunkiin, missä hän tapasi suomalaisen miehensä ja muutti myöhemmin Suomeen. Puhumme paljon perestroikan ajasta ja jonottamisesta sekä sopeutumisesta Suomeen. Nadjan kokemuksen mukaan integraatio uuteen yhteiskuntaan tapahtuu ensisijaisesti kielen kautta. Toisaalta Nadjan udmurtti-identiteetti on vahvistunut Suomessa suomen ja udmurtin kielten sukulaisuuden kautta. Nykyään Nadja asuu Helsingissä ja hänellä on oma matkatoimisto, joka järjestää matkoja Trans-Siperian junarataa pitkin Kiinaan ja Mongoliaan. Nadjan matkatoimisto myös tarjonnut matkoja Kaukasiaan ja muihin entisiin Neuvostoliiton tasavaltoihin. Nadja on myös järjestänyt suomalaisille turisteille matkoja Udmurtiaan.

25.2.2021 Дюрикен Эте но Кузё. Адӟиськисьтэм адямиос (udmurtiksi) / Jurik-poika, Ete ja Kuzjo. Näkymättömät ihmiset

Tässä jatkan tarinan Jurik-pojasta, hänen pikkuveljestään ja heidän ystävästään Kuzjosta. Täällä kerta Jurik sairastuu ja Kuzjo antaa hänelle ihmeellisen lääkkeen. Vähän myöhemmin Jurik huomaa, että hän ei osaa enää venäjää, eivätkä venäjänkieliset aikuiset näe häntä, mutta kaikki lapset näkevät hänet. Jurik myös huomaa, että värit näyttävät kirkkaammilta. Hän myös alkaa nähdä ihmisiä, joiden ympärillä on valo, ja he näkevät hänet ja hymyilevät. Äitinsä pyynnöstä Jurik menee kauppatorille ostamaan kanamunia. Udmurttimyyjättäret ympyröivät hänet ja hymyilevät, kehuvat, miten hyvin hän puhuu udmurttia, antavat lahjoja ja karkkeja. Kuzjo selittää hänelle, että tämä on ihmelääkkeen vaikutus ja nyt vain udmurtinkieliset ihmiset ja kaikki lapset näkevät hänet. Iltapäivällä Jurik menee Kuzjon kanssa päiväkotiin hakemaan pikkuveljeä ja kaikki lapset tulevat kuuntelemaan Kuzjon satuja. Päiväkotilapset pyytävät hoitajilta udmurtin kielen opetusta, mutta vanhemmat ovat valinneet englannin kielen sen sijaan. Päiväkodissa lapset julistavat syömälakon ja loppujen lopuksi pikkuveljen päiväkodissa aletaan opettamaan sekä englantia että udmurttia. Ihmelääkkeen vaikutus loppuu seuravana päivänä, mutta Kuzjo lohduttaa Jurikia sanomalla, että kun Juri puhuu udmurtin kieltä, hän palaa aina udmurtinkieliseen maailmaan.

16.3.2021 Настоящий удмуртский язык (venäjäksi) / Aito udmurtin kieli

Tämän tekstin kirjoitin venäjäksi. Kirjoitan, miltä maailma näyttää udmurtin kielen kautta. Se näyttää läheiseltä, konkreettiselta, värikkäältä, intiimiltä, maagiselta. Udmurtinkielisillä ihmisillä äidinkieli on joku murre, kirjakielellä on vahva keinotekoisen kielen piirre. Kouluissa opetuskielenä on venäjä, udmurtin kielellä ei voi opiskella matematiikkaa, biologiaa, kemiaa jne. Sen takia koulussa tapahtuu kielimaailmojen jakautuminen: venäjän kielen kautta ihminen pääsee abstraktiin ja kaukaiseen maailmaan, udmurtin kielen kautta hän sitoutuu omaan intiimiin elämään ja konkreettiseen asuinpaikkaan. Hänen murteessaan on saman verran kasvien ja eläimien nimityksiä, kuin mitä todellisuudessa on hänen asumisalueellaan. Udmurtin kieli liittyy vahvasti puhujan kehoon ja tunteisiin, esimerkiksi tunnesanoissa esiintyy usein jonkin kehon osa. Kirjoitan, miten itse opin tunnistamaan tunteita ja fyysisiä reaktioita kehossani äidinkieleni kautta. Lopussa kutsun lukijoita opiskelemaan Venäjän ei-venäläisiä kieliä, mikä auttaisi tutustumaan Venäjän alueisiin uudelleen.    

30.3.2021 «Пассивная борьба» но «айкидо метод» (udmurtiksi)  / ”Passiivinen taistelu” ja ”aikidomenetelmä”

Kirjoitan, miten udmurtit ratkaisevat konflikteja. Monta sataa vuotta udmurteilla on ollut vahvat, isot ja sotaiset naapurit, kuten venäläiset ja tataarit. Udmurttien selviytymismenetelmät ovat olleet kärsivällisyys, avoimien konfliktien välttäminen, piiloutuminen sekä pako metsiin. Volgan alueen historian tutkija Ivan Smirnov (1856-1904) kutsuu tällaista käyttäytymistä ”passiiviseksi taisteluksi”. Tämän mallin pohjalle ovat muodostuneet udmurttien nykyiset käyttäytymistavat ja nykyelämässä ne voivat joskus olla haitallisia. Irina Hakamada, venäläinen poliitikko, yrittäjä ja aktivisti, kuvailee yhdessä kirjassaan ”aikidomenetelmää” eli kirjoittaa, minkälaiset menetelmät auttavat menestymään nyky-Venäjän aggressiivisessa yhteiskunnassa ilman avointa taistelua. Kirjoitan, että ne menetelmät sopivat parhaiten myös udmurteille. 

 

14.4.2021 Кышномурт бадӟым городын. Оля (udmurtiksi) / Nainen suurkaupungissa. Olja

Olja on syntynyt Kuzjobaj-udmurttikylässä ja asuu nykyään unkarilaisen miehensä kanssa Saksassa. Heillä on kaksi tytärtä, tytöt ovat samaikäiset kuin minun omat lapset. Tässä tekstissäni keskustelemme Olja Ignatievan kanssa lastemme monikielisyydestä. Meidän lapsemme puhuvat kahta suomalais-ugrilaista kieltä (udmurtti-suomi, udmurtti-unkari) ja indoeurooppalaisia kieliä (ranska, saksa ja venäjä). Udmurtti on lastemme yhteinen kieli. Keskustelimme paljon, miten tukea lastemme udmurtin kieltä. Olja on kotoisin kylästä, jossa on säilynyt vanha luonnonuskonto ja oma murre. Olja kertoo osallistuneensa pienenä ja nuorena vanhan uskonnon rituaaleihin. Me molemmat opiskelimme samaan aikaan suomalais-ugrilaisia kieliä Udmurtian valtionyliopistossa ja osallistuimme sukukansaohjelmiin. Puhumme paljon yliopistoajoista ja opiskelusta sekä siitä, miten sukukansaohjelmat ovat vaikuttaneet meidän elämiimme.